Auta, oi Jeesus kun eksytys suuri (virsi 385)

Toisinto Kuortaneelta. Johann Heinrich Schröder 1695, suom. Elias Lönnrot 1874, uud. Julius Krohn 1880.

 

Uusi sovitus: http://www.youtube.com/watch?v=6_OaG15aKhI

 

 



 1.

 Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
 maata käy voimalla valloittamaan.
 Saatana väijyy nyt julmana juuri
 valmiina sieluja vangitsemaan.
 Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
 kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
 kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

 2.

 Auta, kun saatana, maailma, liha
 syntien orjaksi taivuttavat,
 kun tämän maailman ystävyys, viha
 pois sinun luotasi houkuttavat.
 Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
 että voin ylpeän mieleni suistaa,
 että voin ylpeän mieleni suistaa.

 

 3.

 Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
 tunnolle vaivoja syytöksineen.
 Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
 että en sortuisi katkeruuteen.
 Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
 kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
 kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.

 

 4.

 Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
 henkesi lämmön saa laimenemaan.
 Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
 hauduta armolle aukenemaan.
 Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
 terveeksi näin minut tee kokonansa,
 terveeksi näin minut tee kokonansa.

 

 5.

 Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
 juonia kiusaajan paljastaen,
 kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
 kulkien vaatteissa valkeuden.
 Suo, että henget mä ain erottaisin,
 voittaisin valheen ja voimasi saisin,
 voittaisin valheen ja voimasi saisin.

 

 6.

 Auta ja varjele, vartija parhain,
 kun olen lähdössä harhailemaan.
 Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
 kanssasi valvoen rukoilemaan.
 Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
 tiellesi taas minut, Herrani, saata,
 tiellesi taas minut, Herrani, saata.

 

 7.

 Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
 kun eronhetkeni koittava on,
 sielu kun uupuu jo taistelussansa,
 vastassa mahti on tuntematon.
 Ilmesty silloinkin auttajakseni,
 kuule myös heikoimmat huokaukseni,
 kuule myös heikoimmat huokaukseni.

 

 8.

 Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
 voitolle voimasi kunniaksi.
 Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
 virttäsi uutta ja kiitostasi.
 Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
 kuoleman keskelle elämä koitti,
 kuoleman keskelle elämä koitti.

 

 

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/385?OpenDocument



Herrassa on valo, autuus (virsi 381)

Säv: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta, san: Jakob Arrhenius 1684,

sov ja esitys: Harri Mölsä, 2013

Uusi sovitus: http://www.youtube.com/watch?v=8uzkVyCokSM

1.
 Herrassa on valo, autuus.
 Miksi pelkään, epäilen?
 Herra henkeni on vahvuus.
 Ketä minä vapisen?
 Synti kyllä ahdistaa,
 minut tahtoo hukuttaa,
 myrsky nousee syvyydestä.
 Armon voima aina kestää.
2.
 Suuri sota nousta saattaa,
 julma joukko piirittää,
 surma sieluani saartaa,
 sydäntäni säikyttää.
 Yksin en jää silloinkaan,
 Herran turvakseni saan.
 Tuhannet hän vainoojansa
 yhdellä lyö sanallansa.
3.
 Yhtä pyydän, Herra pyhä:
 Anna luonas asua,
 sinun huoneessasi yhä
 kasvojasi katsella.
 Salli, että sydän saa
 etees murheet vuodattaa.
 Milloin aika kova koittaa,
 rauhasi suo minun voittaa.
4.
 Valtaan vihollisieni
 älä jätä minua.
 Anna huutaa avukseni,
 auttajani, sinua,
 turvapaikkaa etsiä,
 maistaa Herran hyvyyttä.
 Herran käsiin murheet kannan,
 koko elämäni annan.
5.
 Älä kätke kasvojasi,
 Herra, autuus ainoa.
 Siunaa meidät rauhallasi,
 armon käsivarrella.
 Kätesi jos vedät pois,
 missä silloin turva ois?
 Auta, että sanastasi
 aina etsin kasvojasi.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/381?OpenDocument