Wilhelm "Wilhelmi" Malmivaara (vuoteen 1900 Malmberg, 13. helmikuuta 1854 Lapua – 12. tammikuuta 1922 Helsinki) oli suomalainen rovasti. Hän oli körttiläisyyden johtohahmoja 1900-luvun alussa sekä Suomalaisen puolueen ja Kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1907–1914 ja 1917–1919 (Kokoomus 1918–1919). Pappissäädyn jäsen vuosien 1897, 1899, 1900 ja 1904–05 säätyvaltiopäivillä ja kirkolliskokouksen jäsen 1898, 1908, 1913 ja 1918.
Malmivaara oli herännäisjohtaja Niilo Kustaa Malmbergin ja Helena Jaakontytär Huhtalan poika. Hän toimi yhdessä Mauno Rosendalin ja Juho Malkamäen kanssa heränneiden johtohahmona ja Lapuan kirkkoherrana (1900–22). Sitä ennen Kiuruveden pitäjänapulaisena (1879–92) ja Paavolan kirkkoherrana (1892–1900). Hänen ja Juho Malkamäen työn tuloksena herätyksiä oli monilla Etelä-Pohjanmaan paikkakunnilla ja herätysliike sai sysäyksen uuteen nousukauteen.
Malmivaara oli myös virsirunoilija. Hän runoili muun muassa suomalaisen virsikirjan virren numero 631, Oi Herra, jos mä matkamies maan. Vuonna 1893 hän uudisti herännyttä kansaa yhdistävän veisuukirjan Siionin Virret. Achreniuksen Hengelliset laulut on hänen kielellisesti korjaamansa. Vuonna 1888 Malmivaara perusti Hengellisen Kuukauslehden.
Malmivaara omaksui ehdottoman raittiuden kannan ja kotiutti sen herännäisyyteen. Vuonna 1914 aloitti Lapuan Karhunmäellä toimintansa ensimmäinen heränneiden kansanopisto.
Malmivaara oli isänsä veroinen saarnaaja ja isällinen ja koskettava seurapuhuja. Hänen saarnojaan julkaistiin postuumisti kokoelmassa Viestejä vaivatuille (2 osaa, 1927–1933), joka on suomalaisen saarnakirjallisuuden parhaita tuotteita.
Malmivaaran puoliso oli Karin Rajander. Heidän poikiaan olivat muun muassa Arvi Malmivaara ja Väinö Malmivaara.
Hankkeessa tuotetaan Etelä-Pohjalaista alkuperää olevien luterilaisen kirkon virsikirjan virsien sovituksia nykymusiikin tyyliin. Tavoitteena on lisätä Etelä-Pohjalaisten virsien tunnettavuutta ja saada jatkuvuutta Etelä-Pohjalaiselle virsiperinteelle.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Käy kohti isänmaatansa
Säv: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta. San: mahd. Henrik Renqvist 1827. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=JtnrWXVTXHA
1.
Käy kohti isänmaatansa
tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa
he ovat muukalaiset.
Ei kaupunkia pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä matkallansa.
2.
Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta.
Ja isänmaata ihanaa
se matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.
3.
Niin paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan taistella
ajassa vaikeassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää monen kulkijan,
ja myrsky maahan kaataa.
4.
Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja sairaudet, puutokset
saa kantaa ruumiissansa.
On hauras maja maallinen,
astia heikko, savinen,
se kaiken kivun tuntee.
5.
Oi rakas Jeesus, suloinen,
sinua rukoilemme,
nyt katso puoleen heikkojen
ja riennä turvaksemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
omassa voimassamme. 6.
Vaateta heikot kulkijat
sun matkavaatteellasi,
voitele silmät sokeat
nyt silmävoiteellasi.
Sanasi lyhty käteemme,
kärsimysmuotos eteemme
aseta, Herra, aina.
7.
Anteeksi anna syntimme,
ne tuskaa tuntoon saavat,
pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Uudista meissä kuvasi,
kirkasta kallis armosi,
lyö maahan viholliset.
8.
Tee lujaks heikko uskomme
laaksossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteessä koetusten.
Rakkauttasi tuntemaan
ja jälkiäsi seuraamaan
ah auta, Herra Jeesus.
9.
On paha, raskas, vaikea
vaelluksemme aika,
ja rauhaton on matkalla
niin usein lepopaikka.
Vaan koska päättyy matkamme,
niin loppuvat myös vaivamme
ja levon aika alkaa.
10.
Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa.
Vie, Herra, meidät ihaniin
Karitsan häihin iäisiin
suuressa armossasi.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/365?OpenDocument
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=JtnrWXVTXHA
1.
Käy kohti isänmaatansa
tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa
he ovat muukalaiset.
Ei kaupunkia pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä matkallansa.
2.
Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta.
Ja isänmaata ihanaa
se matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.
3.
Niin paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan taistella
ajassa vaikeassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää monen kulkijan,
ja myrsky maahan kaataa.
4.
Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja sairaudet, puutokset
saa kantaa ruumiissansa.
On hauras maja maallinen,
astia heikko, savinen,
se kaiken kivun tuntee.
5.
Oi rakas Jeesus, suloinen,
sinua rukoilemme,
nyt katso puoleen heikkojen
ja riennä turvaksemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
omassa voimassamme. 6.
Vaateta heikot kulkijat
sun matkavaatteellasi,
voitele silmät sokeat
nyt silmävoiteellasi.
Sanasi lyhty käteemme,
kärsimysmuotos eteemme
aseta, Herra, aina.
7.
Anteeksi anna syntimme,
ne tuskaa tuntoon saavat,
pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Uudista meissä kuvasi,
kirkasta kallis armosi,
lyö maahan viholliset.
8.
Tee lujaks heikko uskomme
laaksossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteessä koetusten.
Rakkauttasi tuntemaan
ja jälkiäsi seuraamaan
ah auta, Herra Jeesus.
9.
On paha, raskas, vaikea
vaelluksemme aika,
ja rauhaton on matkalla
niin usein lepopaikka.
Vaan koska päättyy matkamme,
niin loppuvat myös vaivamme
ja levon aika alkaa.
10.
Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa.
Vie, Herra, meidät ihaniin
Karitsan häihin iäisiin
suuressa armossasi.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/365?OpenDocument
Koska valaisee kointähtöinen
Anders Odhelius 1745. Suom. Halullisten
sieluin hengelliset laulut 1790. Uud.
Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan
1938.
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=7MOgxnEiJ-I
1.
Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen?
On yhä hämärää.
Taivaalle nostan yhtenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.
2.
Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
Koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
jo Herran autuuden!
Vaan vaikken vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.
3.
Herra Jeesus, pyydän sinua
kaikesta sielusta,
hoida Hengelläsi minua,
murheissa lohduta.
Kirkasta, Herra, itsesi
nyt sydämelleni
ja verelläsi puhtaaksi
tee omatuntoni.
4.
Kun mä kerran pääsen tuntemaan
voimaa sun veresi,
en mä enää jouda tuhlaamaan
kallista lahjaasi.
Tee minut kaipaavaiseksi,
tyhjäksi kokonaan,
armoa kerjääväiseksi,
armosi että saan.
5.
Herra Jeesus, eteen katseesi
käyn tässä toivossa.
Kyynelin nyt käännyn puoleesi
ja pyydän armoa.
En mene pois, ennen kuin saan
haavoissas kalliissa
levon ja ilon autuaan,
niin, aamen uskossa.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/361b?OpenDocument
sieluin hengelliset laulut 1790. Uud.
Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan
1938.
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=7MOgxnEiJ-I
1.
Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen?
On yhä hämärää.
Taivaalle nostan yhtenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.
2.
Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
Koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
jo Herran autuuden!
Vaan vaikken vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.
3.
Herra Jeesus, pyydän sinua
kaikesta sielusta,
hoida Hengelläsi minua,
murheissa lohduta.
Kirkasta, Herra, itsesi
nyt sydämelleni
ja verelläsi puhtaaksi
tee omatuntoni.
4.
Kun mä kerran pääsen tuntemaan
voimaa sun veresi,
en mä enää jouda tuhlaamaan
kallista lahjaasi.
Tee minut kaipaavaiseksi,
tyhjäksi kokonaan,
armoa kerjääväiseksi,
armosi että saan.
5.
Herra Jeesus, eteen katseesi
käyn tässä toivossa.
Kyynelin nyt käännyn puoleesi
ja pyydän armoa.
En mene pois, ennen kuin saan
haavoissas kalliissa
levon ja ilon autuaan,
niin, aamen uskossa.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/361b?OpenDocument
Oi Herra, korvas kallista
Erik Lindschöld 1688. Suom. virsikirjaan
1701. Uud. Elias Lönnrot 1864.
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=rFTWq8H5Ado
1.
Oi Herra, korvas kallista,
puoleeni jälleen käänny.
Oi, älä viivy kaukana,
tuo apu, etten näänny.
Niin kurja olen, vaivainen,
vaan sinuun turvaan, rukoilen:
Huomaasi minut sulje.
2.
Öin päivin yksin sinua
palvelijasi huutaa.
Armahda, Herra, minua,
en tiedä turvaa muuta.
Pois ota ahdistukseni
ja ilahduta sieluni.
Näin huokaa sydämeni.
3.
Olethan hyvä, laupias
ja suuri armossasi.
Siis tarkkaa, Kaikkivaltias,
nyt rukouksiani.
On synnin palkka rangaistus,
vaan eipä uskon rukous
jää vaille vastausta.
4.
Ei ole muuta jumalaa,
ei sinun vertaistasi,
ei löydy turvaa parempaa,
ei, Herra, kaltaistasi.
Maan päällä niin kuin taivaassa
vain sinä olet Jumala.
Kunnia nimellesi!
5.
Oi neuvo tiesi, Herrani,
niin että vaeltaisin
vain sinun totuudessasi
ja levon siinä saisin.
On, Herra, suuri nimesi,
saan siihen luottavaisesti
kiinnittää sydämeni.
6.
Hartaasti, Herra, sinua
ylistää tahdon aina.
Ei mikään vaara kauhista,
ei epätoivoon paina.
On hyvyytesi suojani
ja pyhyytesi verhoni,
on vahva turva mulla.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/350?OpenDocument
1701. Uud. Elias Lönnrot 1864.
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=rFTWq8H5Ado
1.
Oi Herra, korvas kallista,
puoleeni jälleen käänny.
Oi, älä viivy kaukana,
tuo apu, etten näänny.
Niin kurja olen, vaivainen,
vaan sinuun turvaan, rukoilen:
Huomaasi minut sulje.
2.
Öin päivin yksin sinua
palvelijasi huutaa.
Armahda, Herra, minua,
en tiedä turvaa muuta.
Pois ota ahdistukseni
ja ilahduta sieluni.
Näin huokaa sydämeni.
3.
Olethan hyvä, laupias
ja suuri armossasi.
Siis tarkkaa, Kaikkivaltias,
nyt rukouksiani.
On synnin palkka rangaistus,
vaan eipä uskon rukous
jää vaille vastausta.
4.
Ei ole muuta jumalaa,
ei sinun vertaistasi,
ei löydy turvaa parempaa,
ei, Herra, kaltaistasi.
Maan päällä niin kuin taivaassa
vain sinä olet Jumala.
Kunnia nimellesi!
5.
Oi neuvo tiesi, Herrani,
niin että vaeltaisin
vain sinun totuudessasi
ja levon siinä saisin.
On, Herra, suuri nimesi,
saan siihen luottavaisesti
kiinnittää sydämeni.
6.
Hartaasti, Herra, sinua
ylistää tahdon aina.
Ei mikään vaara kauhista,
ei epätoivoon paina.
On hyvyytesi suojani
ja pyhyytesi verhoni,
on vahva turva mulla.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/350?OpenDocument
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)