sunnuntai 31. elokuuta 2014

Wilhelmi Malmivaara - Monien virsien tekstittäjä

Wilhelm "Wilhelmi" Malmivaara (vuoteen 1900 Malmberg, 13. helmikuuta 1854 Lapua – 12. tammikuuta 1922 Helsinki) oli suomalainen rovasti. Hän oli körttiläisyyden johtohahmoja 1900-luvun alussa sekä Suomalaisen puolueen ja Kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1907–1914 ja 1917–1919 (Kokoomus 1918–1919). Pappissäädyn jäsen vuosien 1897, 1899, 1900 ja 1904–05 säätyvaltiopäivillä ja kirkolliskokouksen jäsen 1898, 1908, 1913 ja 1918.

Malmivaara oli herännäisjohtaja Niilo Kustaa Malmbergin ja Helena Jaakontytär Huhtalan poika. Hän toimi yhdessä Mauno Rosendalin ja Juho Malkamäen kanssa heränneiden johtohahmona ja Lapuan kirkkoherrana (1900–22). Sitä ennen Kiuruveden pitäjänapulaisena (1879–92) ja Paavolan kirkkoherrana (1892–1900). Hänen ja Juho Malkamäen työn tuloksena herätyksiä oli monilla Etelä-Pohjanmaan paikkakunnilla ja herätysliike sai sysäyksen uuteen nousukauteen.

Malmivaara oli myös virsirunoilija. Hän runoili muun muassa suomalaisen virsikirjan virren numero 631, Oi Herra, jos mä matkamies maan. Vuonna 1893 hän uudisti herännyttä kansaa yhdistävän veisuukirjan Siionin Virret. Achreniuksen Hengelliset laulut on hänen kielellisesti korjaamansa. Vuonna 1888 Malmivaara perusti Hengellisen Kuukauslehden.

Malmivaara omaksui ehdottoman raittiuden kannan ja kotiutti sen herännäisyyteen. Vuonna 1914 aloitti Lapuan Karhunmäellä toimintansa ensimmäinen heränneiden kansanopisto.

Malmivaara oli isänsä veroinen saarnaaja ja isällinen ja koskettava seurapuhuja. Hänen saarnojaan julkaistiin postuumisti kokoelmassa Viestejä vaivatuille (2 osaa, 1927–1933), joka on suomalaisen saarnakirjallisuuden parhaita tuotteita.

Malmivaaran puoliso oli Karin Rajander. Heidän poikiaan olivat muun muassa Arvi Malmivaara ja Väinö Malmivaara.

Käy kohti isänmaatansa

Säv: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta. San: mahd. Henrik Renqvist 1827. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.

Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=JtnrWXVTXHA

 1.
 Käy kohti isänmaatansa
 tien kaidan matkalaiset,
 ja maailmassa vieraassa
 he ovat muukalaiset.
 Ei kaupunkia pysyvää,
 vaan vaivaa, koti-ikävää
 on heillä matkallansa.
 2.
 Vaan kotinsa he tietävät
 saavansa taivahasta,
 yöt, päivät sinne rientävät
 turhasta maailmasta.
 Ja isänmaata ihanaa
 se matka aina tarkoittaa,
 he sinne ikävöivät.
 3.
 Niin paljon vihollisia
 on heitä vaivaamassa,
 saa niitä vastaan taistella
 ajassa vaikeassa.
 Synkeä korpi maailman
 eksyttää monen kulkijan,
 ja myrsky maahan kaataa.
 4.
 Myös monet murheet maalliset
 vaivaavat painollansa,
 ja sairaudet, puutokset
 saa kantaa ruumiissansa.
 On hauras maja maallinen,
 astia heikko, savinen,
 se kaiken kivun tuntee.
 5.
 Oi rakas Jeesus, suloinen,
 sinua rukoilemme,
 nyt katso puoleen heikkojen
 ja riennä turvaksemme.
 Me emme pääse ollenkaan
 pyhyyden tietä kulkemaan
 omassa voimassamme. 6.
 Vaateta heikot kulkijat
 sun matkavaatteellasi,
 voitele silmät sokeat
 nyt silmävoiteellasi.
 Sanasi lyhty käteemme,
 kärsimysmuotos eteemme
 aseta, Herra, aina.
 7.
 Anteeksi anna syntimme,
 ne tuskaa tuntoon saavat,
 pois pyyhi saastaisuutemme,
 lääkitse sielun haavat.
 Uudista meissä kuvasi,
 kirkasta kallis armosi,
 lyö maahan viholliset.
 8.
 Tee lujaks heikko uskomme
 laaksossa kiusausten,
 suo, ettei sammu toivomme
 helteessä koetusten.
 Rakkauttasi tuntemaan
 ja jälkiäsi seuraamaan
 ah auta, Herra Jeesus.
 9.
 On paha, raskas, vaikea
 vaelluksemme aika,
 ja rauhaton on matkalla
 niin usein lepopaikka.
 Vaan koska päättyy matkamme,
 niin loppuvat myös vaivamme
 ja levon aika alkaa.
 10.
 Ne kaikki, jotka kulkevat
 autuuden tietä kaitaa,
 esteitten läpi tunkevat,
 kun Herra heitä hoitaa.
 Vie, Herra, meidät ihaniin
 Karitsan häihin iäisiin
 suuressa armossasi.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/365?OpenDocument

Koska valaisee kointähtöinen

Anders Odhelius 1745. Suom. Halullisten
sieluin hengelliset laulut 1790. Uud.
Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan
1938.

Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=7MOgxnEiJ-I

 1.
 Koska valaissee kointähtönen
 mua köyhää kerjääjää?
 Koska päättyy matka yöllinen?
 On yhä hämärää.
 Taivaalle nostan yhtenään
 katseeni kaipaavan.
 Valoa jos en näekään,
 sen tiedän loistavan.
 2.
 Koska vakuudeksi armosta
 jo valo koittanee?
 Koska päässee sydän vaivasta
 ja usko kasvanee?
 Ah, pääsisinpä näkemään
 jo Herran autuuden!
 Vaan vaikken vielä nähnytkään,
 saan kerran nähdä sen.
 3.
 Herra Jeesus, pyydän sinua
 kaikesta sielusta,
 hoida Hengelläsi minua,
 murheissa lohduta.
 Kirkasta, Herra, itsesi
 nyt sydämelleni
 ja verelläsi puhtaaksi
 tee omatuntoni.
 4.
 Kun mä kerran pääsen tuntemaan
 voimaa sun veresi,
 en mä enää jouda tuhlaamaan
 kallista lahjaasi.
 Tee minut kaipaavaiseksi,
 tyhjäksi kokonaan,
 armoa kerjääväiseksi,
 armosi että saan.
 5.
 Herra Jeesus, eteen katseesi
 käyn tässä toivossa.
 Kyynelin nyt käännyn puoleesi
 ja pyydän armoa.
 En mene pois, ennen kuin saan
 haavoissas kalliissa
 levon ja ilon autuaan,
 niin, aamen uskossa.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/361b?OpenDocument

Oi Herra, korvas kallista

Erik Lindschöld 1688. Suom. virsikirjaan
1701. Uud. Elias Lönnrot 1864.

Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=rFTWq8H5Ado

 1.
 Oi Herra, korvas kallista,
 puoleeni jälleen käänny.
 Oi, älä viivy kaukana,
 tuo apu, etten näänny.
 Niin kurja olen, vaivainen,
 vaan sinuun turvaan, rukoilen:
 Huomaasi minut sulje.
 2.
 Öin päivin yksin sinua
 palvelijasi huutaa.
 Armahda, Herra, minua,
 en tiedä turvaa muuta.
 Pois ota ahdistukseni
 ja ilahduta sieluni.
 Näin huokaa sydämeni.
 3.
 Olethan hyvä, laupias
 ja suuri armossasi.
 Siis tarkkaa, Kaikkivaltias,
 nyt rukouksiani.
 On synnin palkka rangaistus,
 vaan eipä uskon rukous
 jää vaille vastausta.
 4.
 Ei ole muuta jumalaa,
 ei sinun vertaistasi,
 ei löydy turvaa parempaa,
 ei, Herra, kaltaistasi.
 Maan päällä niin kuin taivaassa
 vain sinä olet Jumala.
 Kunnia nimellesi!
 5.
 Oi neuvo tiesi, Herrani,
 niin että vaeltaisin
 vain sinun totuudessasi
 ja levon siinä saisin.
 On, Herra, suuri nimesi,
 saan siihen luottavaisesti
 kiinnittää sydämeni.
 6.
 Hartaasti, Herra, sinua
 ylistää tahdon aina.
 Ei mikään vaara kauhista,
 ei epätoivoon paina.
 On hyvyytesi suojani
 ja pyhyytesi verhoni,
 on vahva turva mulla.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/350?OpenDocument