Koska valaisee kointähtöinen

Anders Odhelius 1745. Suom. Halullisten
sieluin hengelliset laulut 1790. Uud.
Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan
1938.

Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=7MOgxnEiJ-I

 1.
 Koska valaissee kointähtönen
 mua köyhää kerjääjää?
 Koska päättyy matka yöllinen?
 On yhä hämärää.
 Taivaalle nostan yhtenään
 katseeni kaipaavan.
 Valoa jos en näekään,
 sen tiedän loistavan.
 2.
 Koska vakuudeksi armosta
 jo valo koittanee?
 Koska päässee sydän vaivasta
 ja usko kasvanee?
 Ah, pääsisinpä näkemään
 jo Herran autuuden!
 Vaan vaikken vielä nähnytkään,
 saan kerran nähdä sen.
 3.
 Herra Jeesus, pyydän sinua
 kaikesta sielusta,
 hoida Hengelläsi minua,
 murheissa lohduta.
 Kirkasta, Herra, itsesi
 nyt sydämelleni
 ja verelläsi puhtaaksi
 tee omatuntoni.
 4.
 Kun mä kerran pääsen tuntemaan
 voimaa sun veresi,
 en mä enää jouda tuhlaamaan
 kallista lahjaasi.
 Tee minut kaipaavaiseksi,
 tyhjäksi kokonaan,
 armoa kerjääväiseksi,
 armosi että saan.
 5.
 Herra Jeesus, eteen katseesi
 käyn tässä toivossa.
 Kyynelin nyt käännyn puoleesi
 ja pyydän armoa.
 En mene pois, ennen kuin saan
 haavoissas kalliissa
 levon ja ilon autuaan,
 niin, aamen uskossa.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/361b?OpenDocument