Ah, saavu Jeesus keskellemme (Virsi 103)

Toisinto Ylistarosta. Abraham Achrenius 1769. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.

Uusi sovitus: http://www.youtube.com/watch?v=uNE9UhOANbY


 1.
 Ah saavu, Jeesus, keskellemme,
 niin sydämemme rukoilee.
 Jo joutuu ehtoo matkallemme,
 jo armon päivä alenee.
 Yö kohta peittää maailman,
 taisteluun käymme kuoleman.

2.
 Ah kulje, Jeesus, rinnallamme,
 niin rakastamme, uskomme.
 Suo rohkeutta sodassamme,
 sinussa lepää toivomme.
 Kun Jeesus seurassamme on,
 on yökin päivä verraton.

 3.
 On lähellä jo ajan ilta,
 jää, Herra Jeesus, luoksemme.
 Pois vierailta vie laitumilta
 ja ole itse ruokamme.
 Maailma meitä ahdistaa
 ja vaiva, nälkä rasittaa.

 4.
 Vain siitä syttyy sydämemme,
 kun saavut, Jeesus kallehin.
 Kirkastat armon riemuksemme,
 taas vaikka kasvos salaatkin.
 Tuntea saimme Jeesuksen,
 ja ilo täyttää sydämen.

 5.
 Iloiten sitten kiiruhdamme
 rientämään ystäväimme luo
 ja siellä heille julistamme:
 Vieläkin avun Herra suo!
 Me luulimme, on kuollut hän,
 vaan näimme hänen elävän.

 6.
 Ah riennä, Jeesus, avuksemme,
 rakkaus muuten kylmenee.
 Tee halulliseks sydämemme,
 niin uskon voima selkenee
 loistamaan rakkaudessa,
 uudessa palavuudessa.

 7.
 Kun olet, Jeesus, seurassamme,
 armosi anna johdattaa,
 niin että täällä toisiamme,
 kuin tahdot, voimme rakastaa.
 Ah Jeesus, ole turvamme.
 Sinua aina kiitämme.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/103?OpenDocument

Jo joudu mun sieluni heräämähän (Virsi 311B)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toisinto Etelä-Pohjanmaalta.
Matti Paavola 1847. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938

Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=V6Swd6vim_k

 

1.
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän avasi tien pyhän Jumalan luo
ja pelastusarmonsa sinulle suo.

2.
Siis vieläkö kärsit sä orjuuttasi
ja aina vain katselet puutteitasi,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa?

3.
Nyt usko ja luota jo Vapahtajaan
ja heittäydy armoa rukoilemaan
ja köyhänä kaikkine synteinesi
vie Herralle vaivattu sydämesi.

4.
Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin heikkona kiirehdi Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.

5.
Vaan miksi nyt pelkäät ja piileskelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Hän saapui myös sinua puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan.

6.
Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan,
ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan,
saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.

7.
On täällä nyt taistelu, kilvoitus, työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.

 

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/311b?OpenDocument

Sen suven suloisuutta (Virsi 620)

Toisinto Kuortaneelta. Johann Walter 1552. Ruots. Petrus Johannis Gothus 1604. Suom. 1690. Virsikirjaan 1692. Uud. Elias Lönnrot 1870, Niilo Rauhala 1984.

Uusi sovitus: http://www.youtube.com/watch?v=1TeQpbRNDVA

 1.
 Sen suven suloisuutta
 toivossa katselen,
 kun kerran kaikki uutta
 on maassa autuuden.
 Jumala voimallansa
 luo uuden taivaan, maan
 ja kirkkaudellansa
 ne täyttää kokonaan.

2.
 Auringon uuden antaa
 Jumala loistamaan,
 hän, Kristus, itse kantaa
 iäistä valoaan.
 Kauniilta taivas näyttää,
 maa hohtaa loistossaan,
 riemulla mielet täyttää
 ja suloisuudellaan.

3.
 Myös kuolleet haudoistansa
 Jumala herättää,
 ne elävien kanssa
 eteensä käskettää.
 Se päivä koittaa kerran,
 se hetki riemukas,
 kun seurakunta Herran
 on koolla autuas.

 4.
 Ah, kuinka autuasta
 on Herraa katsella,
 elämän ruhtinasta
 iäti ihailla,
 kun päästään taivaan saliin
 luo apostolien
 ja marttyyrien pariin
 luo patriarkkojen.

5.
 He meidät tunnustavat
 rakkaiksi veljikseen
 ja kanssaan johdattavat
 yhteiseen autuuteen.
 Me kaikki riemuissamme
 kiitämme Kristusta,
 me kaikki kumarramme
 taivaista paimenta.

6.
 Omansa Kristus osti
 ja päästi paulasta,
 hän itse heidät nosti
 kuoleman kuopasta.
 Loppuivat kilvoitukset
 ja tuskat tukalat,
 päättyivät ahdistukset
 ja vaivat vaikeimmat.

7.
 Enkelit laulullansa
 kiittävät Jumalaa,
 kirkkaana Herran kansa
 kiitokseen puhkeaa.
 Myös kaikki luomakunta
 on täynnä riemua,
 se näkee niin kuin unta,
 kun loppui vaivansa.

8.
 Jumala Pojassansa
 näin meidät ylentää,
 hän kantaa voimallansa,
 vaivamme lyhentää.
 Kun välimiehenämme
 Jumalan Poika on,
 on meillä hädässämme
 lohdutus verraton.

9.
 Hän siellä omillensa
 suo riemun runsaimman.
 Ken uskois autuutensa
 niin suuren olevan!
 Oi Herra, taivaan tiellä
 käy meitä johtamaan
 ja viimein päästä siellä
 ikuiseen kunniaan.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/620?OpenDocument

Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on (Virsi 310)

Toisinto Lapualta. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.

Uusi sovitus: http://www.youtube.com/watch?v=4ddzje4mO_0

1.
Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taisteluun vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan
käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.

2.
Vihamies kuka voittaisi sankarin sen,
kuka voittaisi Golgatan Herran?
Taisteluissa hän linna on turvallinen,
hän on voittanut saatanan kerran.
Jos me joudummekin
syvihin vesihin
ratki keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.

3.
Ota kuoleman vallan jo taitettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,
jo on valjennut autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen veisaelkaamme.
Meille voiton hän toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttaan me autuuden saamme.

4.
Vaikka syntimme nousevat kauhistamaan,
kadotukseen ne meitä ei saata.
Mereen Jeesus jo heitti ne pohjattomaan,
hänen armonsa voisiko laata!
Meille puhtauden,
levon, lohdutuksen,
pyhityksen hän suo veressänsä.
Kun me armahtajaan
tähän luotamme vaan,
meitä varjelee hän kädellänsä.

5.
Siis te Jeesuksen ystävät armoitetut,
kaikki uskossa vaeltakaatte.
Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,
vaikka kiusoja, vaivoja saatte.
Teillä auttaja on,
apu ahdinkohon
tätä tietänne kulkiessanne.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen.
Pysykää yhä Jeesuksessanne.

6.
Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,
Pyhä Henkensä auttaa jo meitä.
Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan,
meitä Herra ei nukkumaan heitä.
Kun me uuvumme niin,
ettei rukouksiin
eikä valvomiseen ole voimaa,
hän on puolustaja,
esirukoilija
eikä heikkoja, huonoja soimaa.

7.
Isä Poikansa ihmisten veljeksi toi,
Poika saanut on taitavan kielen.
Yhä murheemme riemuksi muuttaa hän voi,
luoda heikkoihin rohkean mielen.
Ja hän uupuville,
tiellä vaipuville
Pyhän Henkensä lahjaksi suopi.
Heitä uudistamaan,
heitä vahvistamaan
pyhän armonsa, voimansa tuopi.

8.
Tule, Herramme, meitä nyt vahvistamaan,
tule, virvoita voimalla taivaan.
Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan,
täällä suostumaan ristiin ja vaivaan.
Tue uskoamme,
tue toivoamme,
pidä sielumme tallella aina.
Kuule huutoamme,
sinä auttajamme,
kuvas kirkkaana sieluumme paina.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/310?OpenDocument

Tästäkin päivästä tahdon nyt kiittää (Virsi 561)

Toisinto Lapualta. Lars T. Nyberg 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Jaakko Haavio 1971, Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.

Uusi sovitus: http://www.youtube.com/watch?v=2GSnG0TgoMA

1.
Tästäkin päivästä tahdon nyt kiittää,
Herrani, nöyrästi tunnustaen:
Huonosti suoritin tehtävät sen.

2.
Vieläkö armosi minulle riittää?
Syntisin olen ja kelvottomin.
Annathan anteeksi, uskollisin.

3.
Kärsimyskruunusi mieleeni paina,
kiinnitä uskossa sydämeni
itseesi lähemmin, Jeesukseni.

4.
Jalkani johdata jälkiisi aina.
Herrani, levolle käydessäni
hautaa nyt syntini haavoihisi.

5.
Rukoile, Jeesus, ja varjele silloin,
kun uneen illalla vaipua saan
enkä voi valvoa, rukoillakaan.

6.
Uupunut ruumiini tyynnytä illoin.
Rukoile minulle, armollisin,
uusia voimia, uskoakin.

7.
Jos vielä lahjoitat huomenen uuden,
Henkesi minua johdattakoon,
syntini, vilppini paljastakoon.

8.
Varjele pauloista uskottomuuden.
Uudista minutkin ihmiseksi,
joka on sinulle kunniaksi.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/561?OpenDocument

Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan (Virsi 622)

Toisinto Lapualta. Ruotsalainen 1656. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937, 1984.

Uusi sovitus: http://www.youtube.com/watch?v=4p6r8VtmRBU

1.
Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.

2.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.

3.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/622?OpenDocument