Sen suven suloisuutta (Virsi 620)

Toisinto Kuortaneelta. Johann Walter 1552. Ruots. Petrus Johannis Gothus 1604. Suom. 1690. Virsikirjaan 1692. Uud. Elias Lönnrot 1870, Niilo Rauhala 1984.

Uusi sovitus: http://www.youtube.com/watch?v=1TeQpbRNDVA

 1.
 Sen suven suloisuutta
 toivossa katselen,
 kun kerran kaikki uutta
 on maassa autuuden.
 Jumala voimallansa
 luo uuden taivaan, maan
 ja kirkkaudellansa
 ne täyttää kokonaan.

2.
 Auringon uuden antaa
 Jumala loistamaan,
 hän, Kristus, itse kantaa
 iäistä valoaan.
 Kauniilta taivas näyttää,
 maa hohtaa loistossaan,
 riemulla mielet täyttää
 ja suloisuudellaan.

3.
 Myös kuolleet haudoistansa
 Jumala herättää,
 ne elävien kanssa
 eteensä käskettää.
 Se päivä koittaa kerran,
 se hetki riemukas,
 kun seurakunta Herran
 on koolla autuas.

 4.
 Ah, kuinka autuasta
 on Herraa katsella,
 elämän ruhtinasta
 iäti ihailla,
 kun päästään taivaan saliin
 luo apostolien
 ja marttyyrien pariin
 luo patriarkkojen.

5.
 He meidät tunnustavat
 rakkaiksi veljikseen
 ja kanssaan johdattavat
 yhteiseen autuuteen.
 Me kaikki riemuissamme
 kiitämme Kristusta,
 me kaikki kumarramme
 taivaista paimenta.

6.
 Omansa Kristus osti
 ja päästi paulasta,
 hän itse heidät nosti
 kuoleman kuopasta.
 Loppuivat kilvoitukset
 ja tuskat tukalat,
 päättyivät ahdistukset
 ja vaivat vaikeimmat.

7.
 Enkelit laulullansa
 kiittävät Jumalaa,
 kirkkaana Herran kansa
 kiitokseen puhkeaa.
 Myös kaikki luomakunta
 on täynnä riemua,
 se näkee niin kuin unta,
 kun loppui vaivansa.

8.
 Jumala Pojassansa
 näin meidät ylentää,
 hän kantaa voimallansa,
 vaivamme lyhentää.
 Kun välimiehenämme
 Jumalan Poika on,
 on meillä hädässämme
 lohdutus verraton.

9.
 Hän siellä omillensa
 suo riemun runsaimman.
 Ken uskois autuutensa
 niin suuren olevan!
 Oi Herra, taivaan tiellä
 käy meitä johtamaan
 ja viimein päästä siellä
 ikuiseen kunniaan.

Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/620?OpenDocument