Wilhelm "Wilhelmi" Malmivaara (vuoteen 1900 Malmberg, 13. helmikuuta 1854 Lapua – 12. tammikuuta 1922 Helsinki) oli suomalainen rovasti. Hän oli körttiläisyyden johtohahmoja 1900-luvun alussa sekä Suomalaisen puolueen ja Kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1907–1914 ja 1917–1919 (Kokoomus 1918–1919). Pappissäädyn jäsen vuosien 1897, 1899, 1900 ja 1904–05 säätyvaltiopäivillä ja kirkolliskokouksen jäsen 1898, 1908, 1913 ja 1918.
Malmivaara oli herännäisjohtaja Niilo Kustaa Malmbergin ja Helena Jaakontytär Huhtalan poika. Hän toimi yhdessä Mauno Rosendalin ja Juho Malkamäen kanssa heränneiden johtohahmona ja Lapuan kirkkoherrana (1900–22). Sitä ennen Kiuruveden pitäjänapulaisena (1879–92) ja Paavolan kirkkoherrana (1892–1900). Hänen ja Juho Malkamäen työn tuloksena herätyksiä oli monilla Etelä-Pohjanmaan paikkakunnilla ja herätysliike sai sysäyksen uuteen nousukauteen.
Malmivaara oli myös virsirunoilija. Hän runoili muun muassa suomalaisen virsikirjan virren numero 631, Oi Herra, jos mä matkamies maan. Vuonna 1893 hän uudisti herännyttä kansaa yhdistävän veisuukirjan Siionin Virret. Achreniuksen Hengelliset laulut on hänen kielellisesti korjaamansa. Vuonna 1888 Malmivaara perusti Hengellisen Kuukauslehden.
Malmivaara omaksui ehdottoman raittiuden kannan ja kotiutti sen herännäisyyteen. Vuonna 1914 aloitti Lapuan Karhunmäellä toimintansa ensimmäinen heränneiden kansanopisto.
Malmivaara oli isänsä veroinen saarnaaja ja isällinen ja koskettava seurapuhuja. Hänen saarnojaan julkaistiin postuumisti kokoelmassa Viestejä vaivatuille (2 osaa, 1927–1933), joka on suomalaisen saarnakirjallisuuden parhaita tuotteita.
Malmivaaran puoliso oli Karin Rajander. Heidän poikiaan olivat muun muassa Arvi Malmivaara ja Väinö Malmivaara.
Etelä-Pohjalaiset virret
Hankkeessa tuotetaan Etelä-Pohjalaista alkuperää olevien luterilaisen kirkon virsikirjan virsien sovituksia nykymusiikin tyyliin. Tavoitteena on lisätä Etelä-Pohjalaisten virsien tunnettavuutta ja saada jatkuvuutta Etelä-Pohjalaiselle virsiperinteelle.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Käy kohti isänmaatansa
Säv: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta. San: mahd. Henrik Renqvist 1827. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=JtnrWXVTXHA
1.
Käy kohti isänmaatansa
tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa
he ovat muukalaiset.
Ei kaupunkia pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä matkallansa.
2.
Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta.
Ja isänmaata ihanaa
se matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.
3.
Niin paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan taistella
ajassa vaikeassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää monen kulkijan,
ja myrsky maahan kaataa.
4.
Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja sairaudet, puutokset
saa kantaa ruumiissansa.
On hauras maja maallinen,
astia heikko, savinen,
se kaiken kivun tuntee.
5.
Oi rakas Jeesus, suloinen,
sinua rukoilemme,
nyt katso puoleen heikkojen
ja riennä turvaksemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
omassa voimassamme. 6.
Vaateta heikot kulkijat
sun matkavaatteellasi,
voitele silmät sokeat
nyt silmävoiteellasi.
Sanasi lyhty käteemme,
kärsimysmuotos eteemme
aseta, Herra, aina.
7.
Anteeksi anna syntimme,
ne tuskaa tuntoon saavat,
pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Uudista meissä kuvasi,
kirkasta kallis armosi,
lyö maahan viholliset.
8.
Tee lujaks heikko uskomme
laaksossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteessä koetusten.
Rakkauttasi tuntemaan
ja jälkiäsi seuraamaan
ah auta, Herra Jeesus.
9.
On paha, raskas, vaikea
vaelluksemme aika,
ja rauhaton on matkalla
niin usein lepopaikka.
Vaan koska päättyy matkamme,
niin loppuvat myös vaivamme
ja levon aika alkaa.
10.
Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa.
Vie, Herra, meidät ihaniin
Karitsan häihin iäisiin
suuressa armossasi.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/365?OpenDocument
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=JtnrWXVTXHA
1.
Käy kohti isänmaatansa
tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa
he ovat muukalaiset.
Ei kaupunkia pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä matkallansa.
2.
Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta.
Ja isänmaata ihanaa
se matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.
3.
Niin paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan taistella
ajassa vaikeassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää monen kulkijan,
ja myrsky maahan kaataa.
4.
Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja sairaudet, puutokset
saa kantaa ruumiissansa.
On hauras maja maallinen,
astia heikko, savinen,
se kaiken kivun tuntee.
5.
Oi rakas Jeesus, suloinen,
sinua rukoilemme,
nyt katso puoleen heikkojen
ja riennä turvaksemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
omassa voimassamme. 6.
Vaateta heikot kulkijat
sun matkavaatteellasi,
voitele silmät sokeat
nyt silmävoiteellasi.
Sanasi lyhty käteemme,
kärsimysmuotos eteemme
aseta, Herra, aina.
7.
Anteeksi anna syntimme,
ne tuskaa tuntoon saavat,
pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Uudista meissä kuvasi,
kirkasta kallis armosi,
lyö maahan viholliset.
8.
Tee lujaks heikko uskomme
laaksossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteessä koetusten.
Rakkauttasi tuntemaan
ja jälkiäsi seuraamaan
ah auta, Herra Jeesus.
9.
On paha, raskas, vaikea
vaelluksemme aika,
ja rauhaton on matkalla
niin usein lepopaikka.
Vaan koska päättyy matkamme,
niin loppuvat myös vaivamme
ja levon aika alkaa.
10.
Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa.
Vie, Herra, meidät ihaniin
Karitsan häihin iäisiin
suuressa armossasi.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/365?OpenDocument
Koska valaisee kointähtöinen
Anders Odhelius 1745. Suom. Halullisten
sieluin hengelliset laulut 1790. Uud.
Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan
1938.
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=7MOgxnEiJ-I
1.
Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen?
On yhä hämärää.
Taivaalle nostan yhtenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.
2.
Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
Koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
jo Herran autuuden!
Vaan vaikken vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.
3.
Herra Jeesus, pyydän sinua
kaikesta sielusta,
hoida Hengelläsi minua,
murheissa lohduta.
Kirkasta, Herra, itsesi
nyt sydämelleni
ja verelläsi puhtaaksi
tee omatuntoni.
4.
Kun mä kerran pääsen tuntemaan
voimaa sun veresi,
en mä enää jouda tuhlaamaan
kallista lahjaasi.
Tee minut kaipaavaiseksi,
tyhjäksi kokonaan,
armoa kerjääväiseksi,
armosi että saan.
5.
Herra Jeesus, eteen katseesi
käyn tässä toivossa.
Kyynelin nyt käännyn puoleesi
ja pyydän armoa.
En mene pois, ennen kuin saan
haavoissas kalliissa
levon ja ilon autuaan,
niin, aamen uskossa.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/361b?OpenDocument
sieluin hengelliset laulut 1790. Uud.
Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan
1938.
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=7MOgxnEiJ-I
1.
Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen?
On yhä hämärää.
Taivaalle nostan yhtenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.
2.
Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
Koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
jo Herran autuuden!
Vaan vaikken vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.
3.
Herra Jeesus, pyydän sinua
kaikesta sielusta,
hoida Hengelläsi minua,
murheissa lohduta.
Kirkasta, Herra, itsesi
nyt sydämelleni
ja verelläsi puhtaaksi
tee omatuntoni.
4.
Kun mä kerran pääsen tuntemaan
voimaa sun veresi,
en mä enää jouda tuhlaamaan
kallista lahjaasi.
Tee minut kaipaavaiseksi,
tyhjäksi kokonaan,
armoa kerjääväiseksi,
armosi että saan.
5.
Herra Jeesus, eteen katseesi
käyn tässä toivossa.
Kyynelin nyt käännyn puoleesi
ja pyydän armoa.
En mene pois, ennen kuin saan
haavoissas kalliissa
levon ja ilon autuaan,
niin, aamen uskossa.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/361b?OpenDocument
Oi Herra, korvas kallista
Erik Lindschöld 1688. Suom. virsikirjaan
1701. Uud. Elias Lönnrot 1864.
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=rFTWq8H5Ado
1.
Oi Herra, korvas kallista,
puoleeni jälleen käänny.
Oi, älä viivy kaukana,
tuo apu, etten näänny.
Niin kurja olen, vaivainen,
vaan sinuun turvaan, rukoilen:
Huomaasi minut sulje.
2.
Öin päivin yksin sinua
palvelijasi huutaa.
Armahda, Herra, minua,
en tiedä turvaa muuta.
Pois ota ahdistukseni
ja ilahduta sieluni.
Näin huokaa sydämeni.
3.
Olethan hyvä, laupias
ja suuri armossasi.
Siis tarkkaa, Kaikkivaltias,
nyt rukouksiani.
On synnin palkka rangaistus,
vaan eipä uskon rukous
jää vaille vastausta.
4.
Ei ole muuta jumalaa,
ei sinun vertaistasi,
ei löydy turvaa parempaa,
ei, Herra, kaltaistasi.
Maan päällä niin kuin taivaassa
vain sinä olet Jumala.
Kunnia nimellesi!
5.
Oi neuvo tiesi, Herrani,
niin että vaeltaisin
vain sinun totuudessasi
ja levon siinä saisin.
On, Herra, suuri nimesi,
saan siihen luottavaisesti
kiinnittää sydämeni.
6.
Hartaasti, Herra, sinua
ylistää tahdon aina.
Ei mikään vaara kauhista,
ei epätoivoon paina.
On hyvyytesi suojani
ja pyhyytesi verhoni,
on vahva turva mulla.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/350?OpenDocument
1701. Uud. Elias Lönnrot 1864.
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=rFTWq8H5Ado
1.
Oi Herra, korvas kallista,
puoleeni jälleen käänny.
Oi, älä viivy kaukana,
tuo apu, etten näänny.
Niin kurja olen, vaivainen,
vaan sinuun turvaan, rukoilen:
Huomaasi minut sulje.
2.
Öin päivin yksin sinua
palvelijasi huutaa.
Armahda, Herra, minua,
en tiedä turvaa muuta.
Pois ota ahdistukseni
ja ilahduta sieluni.
Näin huokaa sydämeni.
3.
Olethan hyvä, laupias
ja suuri armossasi.
Siis tarkkaa, Kaikkivaltias,
nyt rukouksiani.
On synnin palkka rangaistus,
vaan eipä uskon rukous
jää vaille vastausta.
4.
Ei ole muuta jumalaa,
ei sinun vertaistasi,
ei löydy turvaa parempaa,
ei, Herra, kaltaistasi.
Maan päällä niin kuin taivaassa
vain sinä olet Jumala.
Kunnia nimellesi!
5.
Oi neuvo tiesi, Herrani,
niin että vaeltaisin
vain sinun totuudessasi
ja levon siinä saisin.
On, Herra, suuri nimesi,
saan siihen luottavaisesti
kiinnittää sydämeni.
6.
Hartaasti, Herra, sinua
ylistää tahdon aina.
Ei mikään vaara kauhista,
ei epätoivoon paina.
On hyvyytesi suojani
ja pyhyytesi verhoni,
on vahva turva mulla.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/350?OpenDocument
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Ah, saavu Jeesus keskellemme (Virsi 103)
Toisinto Ylistarosta. Abraham Achrenius 1769. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
Uusi sovitus: http://www.youtube.com/watch?v=uNE9UhOANbY
1.
Ah saavu, Jeesus, keskellemme,
niin sydämemme rukoilee.
Jo joutuu ehtoo matkallemme,
jo armon päivä alenee.
Yö kohta peittää maailman,
taisteluun käymme kuoleman.
2.
Ah kulje, Jeesus, rinnallamme,
niin rakastamme, uskomme.
Suo rohkeutta sodassamme,
sinussa lepää toivomme.
Kun Jeesus seurassamme on,
on yökin päivä verraton.
3.
On lähellä jo ajan ilta,
jää, Herra Jeesus, luoksemme.
Pois vierailta vie laitumilta
ja ole itse ruokamme.
Maailma meitä ahdistaa
ja vaiva, nälkä rasittaa.
4.
Vain siitä syttyy sydämemme,
kun saavut, Jeesus kallehin.
Kirkastat armon riemuksemme,
taas vaikka kasvos salaatkin.
Tuntea saimme Jeesuksen,
ja ilo täyttää sydämen.
5.
Iloiten sitten kiiruhdamme
rientämään ystäväimme luo
ja siellä heille julistamme:
Vieläkin avun Herra suo!
Me luulimme, on kuollut hän,
vaan näimme hänen elävän.
6.
Ah riennä, Jeesus, avuksemme,
rakkaus muuten kylmenee.
Tee halulliseks sydämemme,
niin uskon voima selkenee
loistamaan rakkaudessa,
uudessa palavuudessa.
7.
Kun olet, Jeesus, seurassamme,
armosi anna johdattaa,
niin että täällä toisiamme,
kuin tahdot, voimme rakastaa.
Ah Jeesus, ole turvamme.
Sinua aina kiitämme.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/103?OpenDocument
Jo joudu mun sieluni heräämähän (Virsi 311B)
Toisinto Etelä-Pohjanmaalta.
Matti Paavola 1847. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938
Uusi sovitus: https://www.youtube.com/watch?v=V6Swd6vim_k
1.
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän avasi tien pyhän Jumalan luo
ja pelastusarmonsa sinulle suo.
2.
Siis vieläkö kärsit sä orjuuttasi
ja aina vain katselet puutteitasi,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa?
3.
Nyt usko ja luota jo Vapahtajaan
ja heittäydy armoa rukoilemaan
ja köyhänä kaikkine synteinesi
vie Herralle vaivattu sydämesi.
4.
Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin heikkona kiirehdi Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.
5.
Vaan miksi nyt pelkäät ja piileskelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Hän saapui myös sinua puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan.
6.
Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan,
ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan,
saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.
7.
On täällä nyt taistelu, kilvoitus, työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän avasi tien pyhän Jumalan luo
ja pelastusarmonsa sinulle suo.
2.
Siis vieläkö kärsit sä orjuuttasi
ja aina vain katselet puutteitasi,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa?
3.
Nyt usko ja luota jo Vapahtajaan
ja heittäydy armoa rukoilemaan
ja köyhänä kaikkine synteinesi
vie Herralle vaivattu sydämesi.
4.
Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin heikkona kiirehdi Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.
5.
Vaan miksi nyt pelkäät ja piileskelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Hän saapui myös sinua puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan.
6.
Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan,
ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan,
saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.
7.
On täällä nyt taistelu, kilvoitus, työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.
Sen suven suloisuutta (Virsi 620)
Toisinto Kuortaneelta. Johann Walter 1552. Ruots. Petrus Johannis Gothus 1604. Suom. 1690. Virsikirjaan 1692. Uud. Elias Lönnrot 1870, Niilo Rauhala 1984.
Uusi sovitus: http://www.youtube.com/watch?v=1TeQpbRNDVA
1.
Sen suven suloisuutta
toivossa katselen,
kun kerran kaikki uutta
on maassa autuuden.
Jumala voimallansa
luo uuden taivaan, maan
ja kirkkaudellansa
ne täyttää kokonaan.
2.
Auringon uuden antaa
Jumala loistamaan,
hän, Kristus, itse kantaa
iäistä valoaan.
Kauniilta taivas näyttää,
maa hohtaa loistossaan,
riemulla mielet täyttää
ja suloisuudellaan.
3.
Myös kuolleet haudoistansa
Jumala herättää,
ne elävien kanssa
eteensä käskettää.
Se päivä koittaa kerran,
se hetki riemukas,
kun seurakunta Herran
on koolla autuas.
4.
Ah, kuinka autuasta
on Herraa katsella,
elämän ruhtinasta
iäti ihailla,
kun päästään taivaan saliin
luo apostolien
ja marttyyrien pariin
luo patriarkkojen.
5.
He meidät tunnustavat
rakkaiksi veljikseen
ja kanssaan johdattavat
yhteiseen autuuteen.
Me kaikki riemuissamme
kiitämme Kristusta,
me kaikki kumarramme
taivaista paimenta.
6.
Omansa Kristus osti
ja päästi paulasta,
hän itse heidät nosti
kuoleman kuopasta.
Loppuivat kilvoitukset
ja tuskat tukalat,
päättyivät ahdistukset
ja vaivat vaikeimmat.
7.
Enkelit laulullansa
kiittävät Jumalaa,
kirkkaana Herran kansa
kiitokseen puhkeaa.
Myös kaikki luomakunta
on täynnä riemua,
se näkee niin kuin unta,
kun loppui vaivansa.
8.
Jumala Pojassansa
näin meidät ylentää,
hän kantaa voimallansa,
vaivamme lyhentää.
Kun välimiehenämme
Jumalan Poika on,
on meillä hädässämme
lohdutus verraton.
9.
Hän siellä omillensa
suo riemun runsaimman.
Ken uskois autuutensa
niin suuren olevan!
Oi Herra, taivaan tiellä
käy meitä johtamaan
ja viimein päästä siellä
ikuiseen kunniaan.
Nuotti: http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/620?OpenDocument
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)