Wilhelm "Wilhelmi" Malmivaara (vuoteen 1900 Malmberg, 13. helmikuuta 1854 Lapua – 12. tammikuuta 1922 Helsinki) oli suomalainen rovasti. Hän oli körttiläisyyden johtohahmoja 1900-luvun alussa sekä Suomalaisen puolueen ja Kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1907–1914 ja 1917–1919 (Kokoomus 1918–1919). Pappissäädyn jäsen vuosien 1897, 1899, 1900 ja 1904–05 säätyvaltiopäivillä ja kirkolliskokouksen jäsen 1898, 1908, 1913 ja 1918.
Malmivaara oli herännäisjohtaja Niilo Kustaa Malmbergin ja Helena Jaakontytär Huhtalan poika. Hän toimi yhdessä Mauno Rosendalin ja Juho Malkamäen kanssa heränneiden johtohahmona ja Lapuan kirkkoherrana (1900–22). Sitä ennen Kiuruveden pitäjänapulaisena (1879–92) ja Paavolan kirkkoherrana (1892–1900). Hänen ja Juho Malkamäen työn tuloksena herätyksiä oli monilla Etelä-Pohjanmaan paikkakunnilla ja herätysliike sai sysäyksen uuteen nousukauteen.
Malmivaara oli myös virsirunoilija. Hän runoili muun muassa suomalaisen virsikirjan virren numero 631, Oi Herra, jos mä matkamies maan. Vuonna 1893 hän uudisti herännyttä kansaa yhdistävän veisuukirjan Siionin Virret. Achreniuksen Hengelliset laulut on hänen kielellisesti korjaamansa. Vuonna 1888 Malmivaara perusti Hengellisen Kuukauslehden.
Malmivaara omaksui ehdottoman raittiuden kannan ja kotiutti sen herännäisyyteen. Vuonna 1914 aloitti Lapuan Karhunmäellä toimintansa ensimmäinen heränneiden kansanopisto.
Malmivaara oli isänsä veroinen saarnaaja ja isällinen ja koskettava seurapuhuja. Hänen saarnojaan julkaistiin postuumisti kokoelmassa Viestejä vaivatuille (2 osaa, 1927–1933), joka on suomalaisen saarnakirjallisuuden parhaita tuotteita.
Malmivaaran puoliso oli Karin Rajander. Heidän poikiaan olivat muun muassa Arvi Malmivaara ja Väinö Malmivaara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.